Nyt se on täällä.... MUSTASIIPINEN ENKELI

Otsikko saattaapi olla hepreaa näin aluksi mutta voin kertoa ilolla, että blogi nro. 2 on nyt aloitettu! Siinä kirjoitan fiktiivistä tarinaa 19-vuotiaasta Iiriksestä ja Pläki nimisestä korpista. Nollalukua ei tullut vaan aloitinkin suoraan 1 luvulla :D. No tuskimpa se haittaa(ainakaan paljoa?!) Lukekaa tarinaa, niin minun ei tarvitse kertoa siitä sen kummemmin ;D

Muuten päiväni on kulunut tässä töitä tehden, joten kesän rahoitus on kohdillaan (hope so). Saapi sitten nähdä, jospa saisin ammattikorkeakoulupaikan sieltä SAMKista :D Ei mulla muuta moi :D

Juupajaapa

Nyt on sitten nämä pääsykoestressit ohi, kun pääsin Poriin sosiaali- ja terveysalan pääsykokeisiin. Kokeet meni ihan mukavasti. Aluksi oli kirjallinen osuus ja siitä sitten olikin ryhmätilanteen vuoro (joka ei mennyt niin hyvin kuin toivoin aiheen vaikeuden takia). Siinä oli sitten parin tunnin tauko ennen minun yksilöhaastattelua, jossa taas loistin. Haastattelija oli ystävällinen ja rento, joten olin itsekkin paljon rennompi kuin yleensä.  Haastattelu sujui muutenkin mukavissa merkeissä ja haastattelija näki huostaanotostani puhumisen ja asian avoimmuuden olevan suuri plussa minun kohdallani. Nyt sitten odotellaan niitä tuloksia jännittyneenä, vaikka voin olla tyytyväinen jo pelkästään siihen, että minut valittiin kokeisiin (2000 hakijaa joista 300 valittiin pääsykokeisiin).

Kesä on muuten kulunut siinä mökillä (jossa olen btw nytkin :D) oleillessa ja töissä käydessä. Nyt voin vihdoinkin keskittyä myös muihin asioihin pääsykokeiden ollessa takana päin :) Ensimmäisenä listassa taitaapi olla uuden puhelimen osto, vanha kun kituu ja huutaa armoa. Jos vaikka saisin asian hoidettua ensiviikolla. Toisena, muttei niin tärkeänä, olisi sitten tatuoinnin hankkiminen, mutta taitaapi tämä jäädä sinne hamaan syksyyn : /

Mitäpä minä enää höpöttelemään? Niin! Ajattelin aloittaa uutta blogia, jossa kirjoitan pientä tarinaa (yksi kirjoitus = yksi luku). Koitan saada inspiraatiosta kiinni ja kirjoittaa sitä sitten n. kerran viikossa tai useammin. Blogin aloitusajankohdan ilmoitan  samalla kun julkaisen ensimmäisen (alustavan ns. 0) luvun. Tsemppiä vielä pääsy-/valintakokeita odottaville! Tehkää parhaanne!

Ylioppilasjuhlat ja muuta

Ylioppilasjuhlat oli sitten lauantaina! Porukkaa tuli enemmän kuin odotin ja lahjojakin sain. Koululla pidetyt lakkiaiset sujuivat mukavasti, enkä peloistani huolimatta mokannut. Lakki sai sitten olla päässäni koko päivän. Illalla yomekko kuitenkin vaihtui hieman kevyempään baariasusteeseen ja jatkoillakin oli mukavaa. Tuntuu hassulta ajatella, että syksyllä en sitten voi enää kutsua itseäni lukiolaiseksi enkä astu lukion ovistakaan enää sisään (ainakaan opiskelumielessä).

Mitä tuon otsikon ja muuta osio sitten tarkoittaa (Yojuhla tulikin jo tiivistettyä)? Se meinaa tämän hetkistä tilannettani. En siis päässyt OKL:n kokeesta läpi, joten en ainakaan vielä ollut valmis opettajaksi. Ensiviikolla olisi sitten Porissa sosionomin AMK tutkinnon pääsykoe. Pitäkää peukkuja, sillä sinne haluan ja pistän kaiken 150% likoon.

ja muuta -osio otsikossa sisältää myös ajatuksiani huostaanotetuista nuorista. Meidät nostetaan johonkin ihmeen erikoisjalustalle. Me (muka) syrjäydymme muita helpommin, meistä tulee kouluampujia, meistä tulee huligaaneja, meistä ei tule kunnon kansalaisia. PASKAT! Kyllä me syrjäydymme, mutta yhtälailla myös muut nuoret voivat syrjäytyä muuttaessaan pois kotoa ja/tai kotipaikkakunnalta.

Emme ole enää lapsia, jotka hiekkalaatikolla leikkiessään kysyvät toisiltaan ''ollaanko ystäviä?''. Me olemme nuoria ja ehkä hieman ujoja. Syrjäytyminen on persoonasta ja luonteesta kiinni. Jos on uskalias ja sosiaalinen luonteeltaan, uusien ystävien saanti ei ole ongelma. Ujot ja hieman pelokkaat luonteet eivät taas ihan heti uskalla ja kehtaa tutustua uusiin ihmisiin. Itse olen ujo mutta silti sosiaalinen. En aivan heti kehtaa mennä uuden tuttavuuden luokse kysymään kuulumisia tai nimeä, mutta kerään rohkeutta ja menen. Tietysti puhun ja vastailen minun kuulumisiani utelemaan tulleille uusille tuttavuuksille. Kukaan ei kuitenkaan nosta tavallisissa perheoloissa asuvia nuoria jalustalle. He syrjäytyvät aivan yhtä helpolla kuin mekin. Heillä ei ehkä ole mitään lastensuojelutaustaa, mutta kyllä se lastensuojelulaki on heitäkin koskenut! Emme me huostaanotetut ulkonäöltämme ole erilaisia, ja luonteeltaan kaikki ihmiset ovat erilaisia samoin kuin persoonatkin. Pitääkö huostaanotetun otsaan tatuoida sana HUOSTAANOTETTU? Ehkä juuri meidän jalustalle asettaminen saa muut syrjimään meitä. Ennakoluuloja on ulkomaalaisten lisäksi myös huostaanotettuihin lapsiin. Meidät nähdään vanhempiemme pienoismalleina (alkoholisteina, narkkareina ja mielenterveysongelmista kärsivinä). Se on VÄÄRIN. Jos joku on omat vanhempansa itse saanut valita, ota yhteyttä minuun. Minä, eikä kukaan muukaan, saa eteensä kirjaa, jonka sivuilta löytyvät isä ja äiti ehdokkaat. Vanhempiaan ei voi valita. Meistä saattaa tulla samanlaisia kuin vanhempamme olivat/ovat, jos meitä joka hetki verrataan heihin ja meihin suhtaudutaan varauksella.

Kuinka moni työhaastattelija kysyy nuorilta, onko heidät huostaanotettu? Vaikuttaako huostaanotto työntekoon? Ei vaikuta. Minun tämän hetkinen kesätyönantajani tietää taustoistani, muttei silti tuominnut minua niiden mukaan. Samoin kuin työtoverini.  Näin minulle on käynyt, mutta muille tarina on eri. Pahimmassa tapauksessa työnantaja voi huostaanotosta kuullessaan antaa lopputilin tai ei edes ota työnhakijaa koeajalle. Itse jouduin koulussa opettajien säälivienkatseiden alle. Toiset joutuvat kestämään opettajien arvostelua ja nenänvarttapitkin katselua (tuo on huostaanotettu eli huligaani, hän ei ole samanarvoinen kuin muut). Ennakkoluulot ovat normaali piirre ihmisessä, mutta esimerkiksi luokassa olevan huostaanotetulle lapselle annetaan erikoislupia tai heidän sääntönsä ovat muuten erit kuin muilla, milloin muut saattavat alkaa kiusaamaan luokkatoveriaan. Vain siksi, koska hänet on huostaanotettu ja häntä saatetaan jopa pitää huostaanoton syynä. Lapsihan huostaanotetaan oman käytöksensä takia, sillä vanhemmathan ovat kaikki hyviä. Tai niin jotkut tuntuvat ajattelevan.

Minulla olisi vielä paljonkin sanottavaa aiheesta, mutta jätän tälläkertaa asian olla. Kirjoittelen lisää heti kun siltä tuntuu :)

I know what to do when i'm broken

Joskus elämässä on ala- ja ylämäkiä. Tällä hetkellä on tuntunut kuitenkin hiukan siltä, että niitä alamäkiä on enemmän. Johtunee tästä juhlastressistä. Lisäksi OKL ilmoitti, etten valitettavasti pääse opiskelemaan luokanopettajaksi, joten sekin masens vähä lisää. Mutta tää on vaan sellasta hetkellistä ns. ''teinimasennusta'', eikä mitenkään verrattavissa parivuotta sitten mua piinanneeseen masennukseen.

Nyt elämä alkaa kuitenkin taas hiukan näyttämään valoisaa puoltaan. Pääsen ainakin SAMKiin pääsykokeisiin 13.6, joten olen taas askeleen entistä lähempänä mahdollista opiskelupaikkaa. Lisäksi juhlat on tulossa kovaa vauhtia (joo, sterrsin lisäksi se saa mut onnelliseksi :D) ja taloa sekä mökkiä on tullu siivoiltua.

Kaipa mun elämä on loppujen lopuksi ihan hyvää ja mukavaa. Asiat olisi varmasti ihan eripäin, jos mua ei olisi ikinä huostaanotettu. En välttämättä saisi edes valkolakkia päähäni. Mutta ei saa jossitella! Siitä tulee vaan pahamieli. Täytyy pitää katse tulevassa ja valmistautua arjen (ja juhlankin) haasteisiin innolla jättäen masennuksen ja stressin taakseen.

Summer

Vihdoinki kaikki alkaa olee selvää! Pääsen Poriin pääsykokeisiin (ja toivon mukaan myös opiskelemaan). Lisäksi kesä on jo täällä, vaikkei niin lämmin kuin viime vuonna mutta minä ainakin pidän viileästä enemmän kuin liian kuumasta :)

Lakkiaisetkin on jo ovella. Ylioppilaskuvat tuli jo otettua, joten se stressi on nyt sitten ohi. Lisäksi sain jo ensimmäisen ylioppilaskortin ja Nomination-koruun tuli uusi pala, jossa komeilee kultainen lyyra. Yksi ruusukin on jo saatu (kuvauksia varten hankittu) ja tuossahan se kuivuu kukka alaspäin roikkuen.

Olen myös avannut jäätlökauden <3 Tosin he, jotka minut tuntevat, sanois varmasti, että mä syön jäätelöä myös talven paukkupakkasissa lapaset kädessä. Mutta kyllä se jätski maistuu ihan eriltä näin kesäsin <3 Ja rantahiekka varpaissa<3 Mikään ei ole niin rentouttavaa, kuin istua rannalla varpaat hiekassa nauttien minttujäätelöstä. Ruskettuminen on kanssa ihan ok. Ikävä kyllä minä palan mutten rusketu. Mun iholla on selvästi jotain mua vastaan (henkisiä ongelmia??) :D

Missä se minttujätski?

{Kaikki kuvat blogissani ovat minun itse ottamiani, ellei toisin mainita}

Party and summer.. They are almost here!

Kesä tulee kohisten! Viimeksi talleilla ollessa harmittelin sitä, kun ei kaupungilla näy vielä pääskysiä (talli oli niitä täynnä ja yks jopa päätti kokeilla miltä tuntuu istua MUN selänpäällä :D). Nyt kun aamulla menin kiltisti töihin, niin pääskyset lensivät korkealla taivaalla. Töihin meneminenkin tuntui mukavammalta kun nuo suloiset kesän linnut laulelivat ja lentelivät siinä yläpuolella.

Koirani kanssa ulkoillessa olen  huomannut, että voikukkia on niin paljon, että voisi luulla niiden tulleen sateena maahan. Lisäksi mun lempiötököitäkin on alkanut taas ilmaantua puidenpikkuruisiin lehtiin. Ja tarkoitan Leppäkerttuja (tai Seitsenpistepirkkoja). Ne värittää mukavasi puska-aitoja <3

Leppishän se siinä ottaa aurinkoa.

''Miksi nämä nuput eivät ole puhejnneet kukkaan?'' -Leppis

''Saatan olla mielestäsi rikkakasvi. Mutta minäpä väritän autoteiden piennarta, jottei matka aina olisi niin harmaa'' , voikukka

Tänään sain/pelastin ihanan oksan(puun tai palmun. Ei nyt tule mieleen nimeä :'D) roskikselta ja asetin sen maljakkoon. Päätin jopa antaa tällä suloiselle kasville nimen; ''Daydream'' (päiväuni). Saadan tähän minun pieneen huoneeseen jotakin väriä ;)

Daydream

Dinner with mom. Driving around city with best friend

Viikonloppu sujui mukavasti. Lauantaina aamulla ensin 10 töihin, ja kuinka ollakkaan Apulannan solisti oli hotellissa, jossa työskentelen kerroshoitajana, syömässä aamiastaan. Pääsin vielä lempikerrokseeni siivoamaan (kerroksessa ei ole baarikaappeja, joten ei tarvitse miettiä sitä, että onko jotain juotu hotellin kaapista vaiko ei ole). Kotiin pääsin suht. hyvään aikaan, jota ennen kävin kaupassa palauttamassa pulloja (4€ pulloista). Kotona sitten söin pizzaa ja ihanaa salattia <3. Neljän aikaan menin itsekseni sitten saunaan pitkästä aikaa, enkä muistanut kuinka rentouttava vaikutus saunomisella on.

Saunomisen jälkeen laitoin siistit vaatteet ylleni. Yllätyksekseni mutsini (sijaisäitini) ystävä ilmoitti, että nyt mennään ulos syömään naisporukalla, johon kuuluivat minun ja mutsini lisäksi hänen kaksi ystävätärtään. Ravintolassa menimme ensin terassille nauttimaan skumpat ylioppilaaksi pääsyni kunniaksi ja äitien kunniaksi ja vielä mutsini ystävän syntymäpäivän kunniaksi. Siitä sitten sisätiloihin ruoan ääreen. Ja pakko sanoa, etten ole ikinä missään ravintolassa saanut niin hyvää ruokaa, kuin siinä jossa söimme!

Naisteniltamme jatkui siihen 23 asti, jolloin minä menin siis nukkumaan. Kuulemma mutsini ystävättäret olivat vielä 3 aikaa aamuyöstä pitämässä seuraa ja juttelemassa henkeviä mutsini kanssa. Itse en edes tajunnut sitä, että milloin he lähtivät. Nukuin kuin tukki.

Tänään aamulla heräsin myöhempään kuin yleensä. Siitä sitten puettuani siirryin mökillemme siivoamaan/pesemään ikkunoita. Mökillä sitten söimme ja seurasimme hetken Suomen leijonien peliä. Kotiin palasimme n. 17 aikaa.

Siinä puoli kuuden maissa lähdin ajelemaan parhaan ystäväni luokse. Jatkoin sitten siellä jääkiekon katselua loppuun saakka. Pelin päätyttyä lähdimme ajelemaan kaupungille. Kaupungilla oli melko hiljaista (onneksi) ja sain ajella aivan rauhassa. Kävimme siinä samalla kahvilla ja haimme jäätelöt. Päivä oli siis mahtava! Joten tälläisiä viikonloppuja lisää, KIITOS!