Joskus elämässä on ala- ja ylämäkiä. Tällä hetkellä on tuntunut kuitenkin hiukan siltä, että niitä alamäkiä on enemmän. Johtunee tästä juhlastressistä. Lisäksi OKL ilmoitti, etten valitettavasti pääse opiskelemaan luokanopettajaksi, joten sekin masens vähä lisää. Mutta tää on vaan sellasta hetkellistä ns. ''teinimasennusta'', eikä mitenkään verrattavissa parivuotta sitten mua piinanneeseen masennukseen.
Nyt elämä alkaa kuitenkin taas hiukan näyttämään valoisaa puoltaan. Pääsen ainakin SAMKiin pääsykokeisiin 13.6, joten olen taas askeleen entistä lähempänä mahdollista opiskelupaikkaa. Lisäksi juhlat on tulossa kovaa vauhtia (joo, sterrsin lisäksi se saa mut onnelliseksi :D) ja taloa sekä mökkiä on tullu siivoiltua.
Kaipa mun elämä on loppujen lopuksi ihan hyvää ja mukavaa. Asiat olisi varmasti ihan eripäin, jos mua ei olisi ikinä huostaanotettu. En välttämättä saisi edes valkolakkia päähäni. Mutta ei saa jossitella! Siitä tulee vaan pahamieli. Täytyy pitää katse tulevassa ja valmistautua arjen (ja juhlankin) haasteisiin innolla jättäen masennuksen ja stressin taakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti