Kun kaikki kaatuu päälle, tuntuu siltä, ettei jaksaisi nostaa niitä rojuja ylös. Silti elämän karkea totuus on, että joskus ihmisen on käytävä syvimmässä ojassa tajutakseen nauttia elämästä juuri nyt. Hänen ei kuulu haikailla liikaa vanhoihin aikoihin, hänen ei kuulu elää koko aikaa tulevaisuuttaan (saati kirjoittaa paperille, missä hän on 15 vuoden kuluttua). Ihmisen kuuluu elää tätä hetkeä. Nimittiäin juuri tämä hetki voi olla se ratkaiseva askel tulevaan mentäessä. Vanhoja saa silloin tällöin muistella, kunhan muistaa myös sen, että tämäkin hetki voi olla yhtä rakas kuin se muisto, jonka olettaa olevan sillä muistelun hetkellä paras.
Ihmisen ei koskaan tulisi sanoa ei koskaan. Vaikka kuinka hän sanoisi, ettei hän koskaan tule tekemään tai sanomaan jotain, joku voi saada hänet tekemään tai sanomaan sen. Ihmisen kuuluisi sanoa, etten juuri nyt tiedä teenkö vai sanonko niin, mutta haluaisin olla tekemättä tai sanomatta sitä. Ihmisen kuuluu myös ymmärtää muita ja rohkaista heitä unohtamaan sanaparin '' ei koskaan''.
Kuitenkin meidän ihmisten sanavarastoon kuuluu yksi sana, joka opitaan jo nuorena. Sana, joka muuttaa ihmisen käsitystä toisesta ja saa meidät puhaltamaan yhteen hiileen riidankin jälkeen. Sana, jota ei saisi koskaan unohtaa. Silti useat tuntuvat unohtavan tämän pienen sanan, tai eivät kehtaa sanoa sitä ääneen. En puhu nyt Raamatun sanasta, puhun ANTEEKSI-sanasta. Anteeksi on sana, joka saa kaikki heltymään. Se ei kuitenkaan anna anteeksi kaikkia tekoja, mutta sanomalla tämän pienen sanan osoitat ihmisille, että sinä välität ja häpeät tekojasi tai sanomiasi sanoja.
Sanat ovat vahva ase. Niillä voi ylistää, rakastaa, kehottaa, rohkaista, pelottaa, loukata, jne. Jo pelkät sanat riittävät saamaan aikaiseksi sodan mutta sanoilla voidaan myös lopettaa sodat. Sanoilla ei ehkä ruokita nälkäisiä, mutta sanat voivat saada ihmiset ymmärtämään nälkäänäkeviä ja näin ollen auttaa epäsuorasti heitä. Tämä sääntö pätee myös epätasa-arvoon ja muihinkin elämän suuriin ongelmiin.
Onko väkivallasta hyötyä? Onko lyönti parempi vaihtoehto kuin sopiminen ja puhuminen? Antaako kuolemaan tuomitseminen helpotusta sitä vaativille? Kaikkiin kolmeen vastaus on ainakin omasta mielestäni EI. Väkivalta synnyttää vain lisää väkivältaa ja pahentaa asioita. Lyöminen vahingoittaa turhaan muita, kun sanoin riidan voi sopia. Kuolemaan tuomitseminen tuo hetkellistä helpotusta, mutta ei se kauaa auta, sitäpaitsi onhan myös kuolemaantuomittu ihminen, vaikka hän olisikin mentaalisesti sairas.
Ihmisten kuuluisi yrittää ymmärtää muita juuri sellaisina kuin he ovat. Kaikki saavat pukeutua miten haluavat, uskoa mihin haluavat ja olla miten haluavat, kunhan he muistavat ottaa huomioon myös muut ihmiset ja läheiset. Omamukavuus on toki tärkeää, muttei sen varjolla saa tehdä pahaa toiselle. Hänellä on oma mukavuusalueensa. Jokaisen tulee kunnioittaa siis muidenkin mielipiteitä ja tekoja. Heidän tulisi antaa anteeksi rikollisille tai sitten he ovat hiljaa ja manaavat kotonaan rikollisen maan rakoon. Ei se kengällä heittäminen häntä paranna tai saa tehtyjä tekoja tekemättömäksi. Heille tulisi puhua niin, että he ymmärtävät mitä ovat tehneet ja katuvat tekojaan. Tiedän hyvin, ettei se onnistu kaikkien osalta mutta on olemassa sanonta: ''Yrittänyttä ei laiteta''.
#Juu ajattelin nyt sitten kirjoittaa omia mielipiteitäni eriasioista, mutta niistä tulisi 100 sivuinen kirja (ainakin 100 sivuinen ;D) joten pistin ydinasiat ylös. Ajatukseni saa tuomita tai niiden taakse voi tulla tukemaan minua. Itse en mielipiteitäni muuta. Se olisi suoraan sanottuna vittumaista ja kaksinaamaisuutta, jota en itse siedä ihmisissä#
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti